Syksy

Kesä on mennyt.

Valo on kadonnut.

Päivä kutistunut minimiinsä.

Aurinko jaksaa hädin tuskin nousta piipahtamaan taivaalle.

Syksy.

Marraskuu - kuoleman kuukausi.

Elämä on katoavaa.

Punaiset marjat lumisilla oksilla kurottautuvat kohti uutta elämää

uhmaten elämän katoavaisuutta.

Uudelleen

Vanhoista paloista ei aina voi rakentaa.

Tuloksena on rosoisuutta

haurautta

railoja.

Anna jään ensiksi sulaa.

Pakkasten jälkeen

uusi pinta on jälleen ehjä

ja kantava.

Katolla

Kovassa vauhdissa elämä ohentuu.
Elämästä tulee siirtymistä vain tehtävästä toiseen.
Tehokkuuden imu on suuri.

Huomaan löytäväni itseni tästä yhä uudelleen.
Haluan istahtaa paikoilleen.
Nostaa katseeni maisemaan.
Kuulostella sisäistä ja ulkoista.

Outo istuja katolla.