Aamusta iltaan

Linja-auto 7.26.

Tuttuja kasvoja.

Kaikki kuitenkin vieraita.

Pysäkillä vaihdan muutaman sanan:

kyllä kunnon talvi on mukavaa.

Kaupungilla käy viima.

Koululaisia nousee autoon seuraavilta pysäkeiltä.

Tuttuja kasvoja kaikki.

Sama poika honteloin askelin löysissä vaatteissa,

nuoret tytöt laittautuneina kauniina kouluun.

Ystävykset istuvat vierekkän.

Napit nuorten korvilla tarjoavat aamun musiikin.

Elämän rytmi valuu kehoon.

Oma maailma.

Viikonloppuna viimeisellä tervehdyksellä.

Elämä kulkee aamusta iltaan.

Kahleet

Meri on jäässä.

Valkoinen kansi peittää aallot.

Liike on pysähtynyt.

Kutsu kuitenkin kuuluu:

Aalloille, liikkeelle,

tuulen vietäväksi.

Ajatukset odottavat pääsyä kahleista.

Jalostaminen

Luin lehdestä, että kukkia jalostetaan.
Niistä tehdään tuoksuttomia.

Ei tuoksu enää ruusu,
hyasintti tai tulppaani.
Eivät enää ärsytä.

Mauton, hajuton, tunteeton, tahdoton ja mykkä.
Ja ärsytys lakkaa.

Ihmisyys myös.

Onneksi ensi keväänä vielä tuomi tuoksuu,
kielo levittää vienoa parfyymiään metsän siimeksessä.

Ensimmäistä kertaa

Aurinko nousi ensimmäistä kertaa tänä vuonna.

Elän vahvasti siinä uskossa,
että aurinko jatkaa kiertoaan
ja maapallo pyörimistään
ja auringonnousu seuraa toistaan.

Vaikka elämä välillä näyttää yllätykselliset kasvonsa
perusta kuitenkin kestää.

Sitä on usko.