Ihmettelyä

On suurta viisautta
osata olla oikeassa paikassa tyhmä
ja ihmetellä.

Ihmettely voi avata
ennen näkemättömiä näköaloja.

Ennen pidin puista ankkuria vitsinä.
mutta nyt sekin on nähty.

Ihmettelen.

Onhan puinen ankkuri tietenkin kevyt käsitellä,
mutta kuinka se saatiin pohjaan?

Jos tiedät - kerro minulle!

Herätys

Yöllä tuuli on kääntynyt pohjoiseen.
Herään laineiden jytinään veneen ahterissa
ja sateen ropinaan kajuutan katossa.

Kirkkaat kesäaamut ovat vaihtuneet harmaisiin.

Vaihteeksi virkistävää,
mutta edessä oleva purjehdus mietityttää.

Jäänkö satamaan,
vai kohtaanko meren haasteen?

Viisauden, rohkeuden ja uhkarohkeuden raja
on joskus häilyvä.

Paine-eroja

Tiedän kyllä, että lämpimän ilman kohdatessa kylmän meren
lämpenevä ilma nousee ylös
syntyy paine-eroja
ja alkaa tuulla,
jotta paine-erot tasaantuisivat.

Ja virtaava ilma tarttuu purjeisiin.
Purjeen etupinnalle syntyy alipainetta
ja se aiheuttaa voiman, joka saa veneen kulkemaan.

Vaan silti ihmettelen:
Mistä tuuli tulee, minne se menee?
Miksi tuuli kääntyy vastaiseksi kerta toisensa jälkeen?

Vaikka kuinka tietäisin tuulen syntyyn vaikuttavat fysiikan lait
jää tuuli silti yhtä hallitsemattomaksi.
Tuulee kun tuulee - siihen on tyytyminen.

"Tuuli puhaltaa missä tahtoo.
Sinä kuulet sen huminan,
mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee.
Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita."
- Joh.3 -

Poijussa

Aurinko on laskemassa,
vene on satamassa.
On aika laskeutua levolle.

Poijun ja laiturin välissä,
voi rauhassa keinahdella
unten maille.

Turvapaikkoja tarvitaan,
paikkoja, joissa voit hetkeksi lopettaa tähystämisen.
Levätä.

Tilaa

Tätä minä kaipaan.

Tilaa,
jossa ainoa ääni on aallon ääni veneen kyljessä,
tai lokin kirkuna,
tai tiiran sen ajaessa varista pois pesältään.

Haluan kuulla omat ajatukseni,
jos niitä vielä on olemassa.

Haluan kuulla hiljaisen äänen,
joka kaipaa päästä kuuluville.

Väylällä

Meri aukeaa edessä.
Saaria ja salmia.
Kapeikkoja ja selkiä.

Aavalla merellä voit purjehtia vapaasti,
mutta rantaa lähestyttäessä
nosta kiikarit silmillesi
etsi katseellasi merimerkkejä,
reimareita.

Luota rajoihin, jotka toiset ovat ennen sinua vetäneet.
Väylä on siellä.
Ja vältät karikot.

Ankkurissa

Laiva on redillä.
Odottaa lastausta.

Alukseen kokoon nähden
ankkuri tuntuu merkillisen pieneltä.
Silti suurikin laivaa pysyy ankkurinsa varassa paikallaan.

Käytettäessä ankkuri on näkemättömissä,
syvällä aaltojen alta,
pohjaan takertuneena.

"Toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri,
varma ja luja,
joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti,
jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt"
- Hpr 6. -