Olen monesti sanonut nauttivani
siitä hiljaisuudesta,
joka syntyy
moottorin äänen vaiettua.
Eilen kuuntelin
saman sinfonian
toista osaa.
Aaltojen lyöntiä veneen kylkiin,
aallonharjan murtumista vaahdoksi.
Tuulen ulinaa vanteissa
ja purjeenreunan väpätystä
mastoa vasten.
Kaiken kruunasi
kaiken peittävä sateen ropina
takin huppua vasten.
Nautin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti