Matkalla

Olen kulkenut pitkän matkan

Sylissä

kannettuna

talutettuna

ohjeistettuna

opastettuna

neuvottuna

Olen kulkenut

kaupungin katuja

kylän raitteja

metsäpolkuja

järvien rantoja

Edessä on avautunut meri

ilman tietä

ilman valmista väylää

On tullut aika navigoida itse

ihmetellä

ja ihastella auringonlaskuja

Tilaa on

Onko minulle tilaa?

Onko minulle olemassa oma paikka?

Vain Lentävä hollantilainen jäi merelle seilaamaan ikuisiksi ajoiksi,

muille paikka satamasta kyllä löytyy.

Paikka vain otetaan toisten välistä tai kyljestä.

Läheisyyttä ei saa pelätä.

Kynttilä

Sytytä kynttilä sydämeesi.

Anna liekin lepattaa kaikessa rauhassa.

Kuuntele sitä,

katsele sitä,

tunne sen lämpö.

Samalla löydät hoitavan hiljaisuuden.

Syksy

Kesä on mennyt.

Valo on kadonnut.

Päivä kutistunut minimiinsä.

Aurinko jaksaa hädin tuskin nousta piipahtamaan taivaalle.

Syksy.

Marraskuu - kuoleman kuukausi.

Elämä on katoavaa.

Punaiset marjat lumisilla oksilla kurottautuvat kohti uutta elämää

uhmaten elämän katoavaisuutta.

Uudelleen

Vanhoista paloista ei aina voi rakentaa.

Tuloksena on rosoisuutta

haurautta

railoja.

Anna jään ensiksi sulaa.

Pakkasten jälkeen

uusi pinta on jälleen ehjä

ja kantava.

Katolla

Kovassa vauhdissa elämä ohentuu.
Elämästä tulee siirtymistä vain tehtävästä toiseen.
Tehokkuuden imu on suuri.

Huomaan löytäväni itseni tästä yhä uudelleen.
Haluan istahtaa paikoilleen.
Nostaa katseeni maisemaan.
Kuulostella sisäistä ja ulkoista.

Outo istuja katolla.

Tyrskyt

Vaikka rannalla tyrskyää
on merellä rauhallista.

Syvien vesien yllä
ei pinnan pieni aaltoilu tunnu.

Etsiessäsi lepoa
pyri syvemmälle.

Rannalla

Olen varustanut rantani kivillä.
Kukaan ei tänne tule.
Ei ainakaan vahingossa.
Reitti on tunnettava tarkkaan.

Onko siis ihme,
että saan olla yksin rannallani.

Vain lokit kirkuvat.

Mitä näet?

Sinä näet taivaan.
Minä näen puron.

Kumpi on oikeassa?

Elävässä elämässä useammin on totta:
"sekä että"
kuin
"joko tai".

Riippuu näkökulmasta.

Kohti syksyä

Purjehduskausi kääntyy loppuaan kohti.
Laskeva aurinko värjää purjeet kullan sävyin.
Ilta saapuu ennen aikojaan.

Vielä tunnen tuulen kasvoillani.
Vene hyökkää aallolta vauhtiin.
Vielä on purjehtimisen vapautta jäljellä.

Mutta syksyinen meri on toisenlainen.
Yllätyksellinen.
Arvaamaton.

Rakkaus ja kunnioitus kulkevat käsi kädessä.

Rohkeus

Elämässä vaaditaan välillä rohkeutta.
On vain uskallettava.
On mentävä ja tultava lähelle.

Voi olla, että joudut hätistetyksi.

Ilman rohkeutta jää kuitenkin varmasti ilman murusia.

Mahdollisuus

Katselen omia lapsenkasvojani.

Tavoitan hymyn
- ilme näyttää miettivältä.

Sormi on suussa.

Voinko nähdä polkuni tähän päivään
- tai huomiseen.

Joko tuolloin kaikki oli olemassa?
Vai onko polku luotu itse.

Mikä on johdettua?
Mikä itse valittua?

Mistä ovat kummunneet kaikki ajatukset
vuosien varrella?

Elämä on salaisuus
- ja suuri mahdollisuus.
Löytämisen riemua!

Luovutatko?

Ajattelitko luovuttaa?

Jos luovutat - luovuta satamassa.
Luovuta kun aurinko paistaa ja on tyyntä.
Luovuta, kun mikään ei uhkaa sinua.

Sillä tuulen soittaessa lauluaan vanteissa,
purjeiden paukkuessa,
aaltojen keinuttaessa venettä,
et voi luovuttaa.

Silloin ei voi kuin mennä eteenpäin.

Auringonlasku

Ilta-auringon säteet saavat männyt hehkumaan.
Aurinko laskee Honkaniemen taakse.

Jokainen auringonlasku
herättää toivon uudesta aamusta.

Liiat sanat

Joskus sanat huutavat niin

- etten kuule mitä sanot!

Kuuntelulle ei jää tilaa.

Majakka

Kirkkaana valoisana päivänä

voit ohittaa majakan huomaamattasi.

Et kaipaa sitä.

Pimeässä yössä

kaukainenkin majakan tuike

luo turvallisuutta

ja kertoo sijaintisi merellä.

Rikkautta

En omista kuuta,

en tähtiä.

En omista aurinkoa

enkä pilviä.

En omista merta,

enkä maata.

Vaikka en omista,

se ei estä minua iloitsemasta

kuutamosta ja tähtien tuikkeesta.

Vaikka en omista,

nautin auringon lämmöstä

ja pilvien varjosta helteisenä päivänä.

Iloitsen meren aalloista

ja tukevasta maasta jalkojeni alla.

Vaikka en omista,

olen suunnattoman rikas.

Horisontti

Se, joka katselee horisonttia
näkee myös taivaan.

Saniaiset

Kuinka voisin uskaltaa
nostaa pääni
kun vieressä kukkii kirsikka?

Minun aikani on myöhemmin.

Rentukat

Rentukat kukkivat
kauniissa sopusoinnissa
viimekesäisten kaislojen kanssa.

Kevään vastakohdat:
elämä ja kuolema.

Molemmat kaunistavat toisiaan.

Kirahvit

Minulta kysyttiin:
"Ovatko kuvan pitkäkaulaiset kirahveja?"

Voi olla - sinulle.
Sillä jokainen kuva muodostuu omissa aivoissamme.

Kukin näkee omilla silmillään
ja ymmärtää omalla sydämellään.

Vihreää

Lehdet puhkeavat puihin.
Vääjäämättä.

Aika on tullut ottaa riski.

Talvi ei palaa
tuhoamaan alkanutta kasvua.

Viisas

Etsin käsiini viisaan.

Kysyin häneltä neuvoa.

Pyysin vastausta kysymyksiini.

Hän kysyi minulta

- ja sain vastauksen.

Muutto

Kaksi-kolme viikkoa tavaroiden pakkaamista
ja hävittämistä.
Kymmeniä pahvilaatikoita.

Kaksi tuntia kontin täyttämistä.

Ajaminen paikkakunnalta toiselle.
Ensin itse.
Sitten rekka tavaroiden kanssa.

Puolitoista tuntia kontin purkua
ja pahvilaatikoiden siirtämistä sisätiloihin.

Laatikoiden purkua neljä päivää.
Joitakin uusia hankintoja.

Koti näyttää jo kodilta.

Kysyt minulta:
Oletko muuttanut?

Vastaan sinulle:
En tiedä vielä.

Tavarat liikkuvat sielua nopeammin.

Lähtö myöhästyy

Kuka sen tietää
onko hyvä vai huono,
että lähtö viivästyy.

Vain sen tiedän,
että viivästyy.

Muu jää salaisuudeksi.

Uusi yritys

On hyvä, että elämä tarjoaa mahdollisuuden uusintoihin.

On aikoja, jolloin on syytä antaa periksi,
korjata vauriot,
kerätä voimia.

Ja yrittää uudelleen.

Jos suunnitelmat eivät toteudu
voi vaihtoehtona olla jotain parempaa.

Tiellä

Tämä tie ei vie minnekkään.
Itse minun on ajettava, käveltävä
tai muuten vain liikuttava.

Tie on paikallaan.
Minä liikun.

Maailma on täynnä mahdollisuuksia.
Teitä, polkuja ja kaikenlaisia latuja.

On kuitenkin itse kuljettava,
jos haluaa päästä johonkin.

Vaihtoehto

Paikalleen jäätymiselle on olemassa vaihtoehto:
virtaaminen!

Omakuva?

Tänä aamuna minua katsoi peilistä mies,
jonka jakaus oli oikealla.

Minulla se kuitenkin on vasemmalla.

Kuka kumma se oli?

Olen aina luullut näkeväni peilistä itseni.

Olen nähnyt

Olen nähnyt tänään kuun painuvan metsän taakse,
nousevan auringon punaavan taivaanrannan.

Olen nähnyt lumisen metsän kirkkaassa auringonpaisteessa.

Tänään olen nähnyt purppuraisen auringonlaskun
talvisen päivän painuessa iltaan.

Olen nähnyt ensimmäisten kirkkaiden tähtien syttyvän taivaalle.

Voiko yhden päivän matkalta enempää odottaa?