Aika kulkee meillä itse kullakin koko ajan eteenpäin. Kun ottaa askelen kohti tulevaisuutta, jotain jättää aina taakseen. Näin se vain on.
Viime aikoina oma huomioni alkaa yhä enemmän kiintyä siihen mikä on jäänyt omalta osaltani historiaan. Tässäpä lyhyttä listaa kyseisestä teemasta.
Joulupuuro, joulukinkku, perunalaatikko, lanttulaatikko, joulutortut ja tietenkin monet muutkin. Nuotiolla paistettu grillimakkara, hamburgerit, lihapiirakat, nakit, kuhafilee, lohifilee, sushi... Samaan historiaan mahtuu toki myös tee, kahvi, puna- ja valkoviini...
On asioita, joita oikeasti on aika ajoin ikävä, kun tekisi mieli nauttia ja syödä jotain, mutta se ei vain enää ole mahdollista. Kun ruokaa ottaa suuhunsa on tärkeää, että kieli pyörittää ja liikuttaa sitä oikein, jotta hampaat voivat sen murentaa tarpeeksi pieneksi ja ennen kaikkea on pystyttävä nielemään.
Jos vaihtoehtona, mikä on tullut viime aikoina hyvin tutuksi, on se, että laitat suuhun melkein mitä vaan niin seurauksena on yskiminen, jotta saisi ilman virtaamaan keuhkoihin. Tukehtumisen riski kasvaa päivä päivältä.
No ei sinne suuhun tarvitse välttämättä mitään laittaa, riittää jatkuva syljen erityskin aiheuttamaan tuota samaista yskimistä. Syljen eritykseen ei tunnu mikään tarjolla ollut helpottava keino auttavan.
No onneksi ravinto ei kuitenkaan ole loppuut. Tänään sain apteekissa kiittää farmaseuttia jouluruuasta, kun kävin hakemista monta laatikkoa kuvassa näkyviä letkuruokapulloja. Niin ruoka kuin juoma löytää tiensä vatsaan letkun kautta. Hyvä, että sellainen on mahdollista.
Letkuruoka alkoi syyskuun alussa, mutta pitkin syksyä saattoi nauttia vielä soseutettuna monenlaista ruokaa ja sakeutettuna juomaa, mutta nyt se aika alkaa olla ohitse.
Toinen asia, joka myös on jäänyt osaltani historiaan on laulaminen. Erityisesti näin joulun alla se on koskettava asia. Jouluajan perinteisiin kuuluvat monet rakkaat ja kauniit laulut, joita on vaikka Kauneimmissa joululauluissa saanut laulaa. Nyt saa vain kuunnella. Se on aika tavalla eri asia. Onneksi sormet pelittävät, niin voi niitä sentään soitella.
Muutenhan tulevaisuus on auki. Edelleen voi lähteä rauhassa lenkille ja tehdä mitä mieleen juolahtaa, vaikka ottaa ja naputella tällaista blogia. On siinä kieltämättä hyvätkin puolensa, että ALS taudilla on minulla ainakin toistaiseksi vain tämä bulbaarinen muotonsa eli sen ongelmat liittyvät pääasiallisesti toimintoihin, jotka tavalla tai toisella liittyvät suun seutuun.
