Tämän syksyn seurakuntavaalit ovat ensimmäiset, joissa olen
ehdokkaana. Ensimmäiset – koska aiemmin se ei ole ollut mahdollista. Hyvin
yksinkertaisesta syystä. Olen ollut aina virassa seurakunnassa, jonka alueella
olen asunut.
Kun jäin lähes kolme vuotta sitten eläkkeelle kirkkoherran
virasta Loviisasta, en ajatellut hakeutuvani seurakunnan luottamustehtäviin.
Miksi en? Hyvin yksinkertaisesti siksi, että edelliset kahdeksan vuotta
kirkkoherrana olivat täyttyneet hallinnollisten päätösten valmisteluista niin
oman seurakunnan kuin myös seurakuntayhtymän osalta. Sitähän kirkkoherran ja
yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajan tehtävät hyvin suuressa määrin ovat.
Nuo vuodet luonnollisesti opettivat syvällisesti siihen,
millaisten hallinnollisten kysymysten kanssa seurakunnissa ja
seurakuntayhtymissä tehdään työtä. Näin riippumatta siitä, mistä
seurakuntayhtymästä on kyse. Omat työni eivät kahdeksankymmentä luvun ensimmäistä
puolikasta lukuun ottamatta liittyneet Lahteen. Tuolloin vuosina 80-85, tosin
nuorena pappina, työskentelin Salpausselän seurakunnassa. Silloin Lahti tuli
tutuksi.
Virkaan liittyvien tehtävien ohella viimeisen kahdenkymmenen
vuoden ajan olen tehnyt työyhteisökonsultointia ja työnohjausta eri
seurakuntien ja seurakuntien työntekijöiden kanssa. Konsultoinnit ovat välillä
liittyneet seurakuntien sisällä olleisiin ongelmiin, mutta pääasiassa on ollut
kyse seurakunnan toiminnallisen puolen kehittämisestä.
Kirkon piirissä elämme tietyssä mielessä hyvin kriittistä
aikaa. Ajallemme on tyypillistä, että seurakuntien jäsenmäärä laskee.
Pääkaupunkiseudulla ollaan jo useissa seurakunnissa alle viidessäkymmenessä
prosentissa. Jäsenmäärät laskevat muuallakin. Tästä seuraa monenlaisia
ongelmia, jotka tulevat lähivuosina luottamushenkilöiden ratkaistaviksi. Miksi
ratkaistaviksi – valmistelut toki ovat viranhaltijoiden tehtäviä, mutta
luottamushenkilöt päättävät. Seurakunnan operatiivisista – toimintaan
liittyvistä asioista – päättää kirkkoherra, mutta hallintoon ja talouteen
liittyvät asiat kuuluvat luottamuselimille.
Seurakuntien toiminnallisen strategian valmistamisessa on
näkökulmia, joiden ääreen tulee pysähtyä. On pysyttävä ajan tasalla ja
selvitettävä millaisessa ympäristössä toimitaan, mikä kuvaa parhaiten
seurakunnan alueen asukkaita. On määriteltävä seurakunnan perustehtävä.
Tiedostettava arvot, jotka ohjaavat seurakunnan toimintaa ja luotava visiota
seurakunnan tulevaisuudesta.
Kun itse ajattelen toimintaa ohjaavia arvoja, tai
tulevaisuuden visiota, pidän oleellisena, että kirkon ovet ovat auki kaikille.
Tämä merkitsee tasa-arvon korostamista. Tärkeitä teemoja ovat: Armo,
oikeudenmukaisuus ja lähimmäisen rakkaus.
Kirkosta eroavien suurin joukko on juuri täysi-ikäisyytensä
saavuttaneet nuoret aikuistuvat henkilöt. Nuorisotoiminta vielä tavoittaa ison
osan nuorista, mutta yhteys katkeaa mainitsemassani iässä. Yhteys katkeaa – tuntuu
kuin jokin linkki puuttuisi. Miten seurakunnan toimintaa voisi kehittää niin,
että yhteys kirkkoon tuntuisi nuoresta aikuisesta edelleen mielekkäältä. Tästä
muutoksesta eräs vaikuttava seuraus on ollut se, että viimeisen kymmenen vuoden
aikana kastettavien lasten määrä Suomessa on puolittunut. Jostain se kertoo.
Miksi tätä kaikkea kirjoitan. Sille on hyvin yksinkertainen
syy. Kristus, kristillisyys ja kirkko ovat minulle hyvin tärkeitä ja rakkaita
asioita. Se on myös syy siihen, että näiden muutaman eläkevuoden jälkeen olen
käytettävissä kokemukseni kanssa luottamushenkilönä – mikäli ääniä kertyy…
Olen siis ehdolla Keski-Lahden seurakuntavaaleissa nro 10 (Yhteinen kirkkovaltuusto) ja nro 46 (Seurakuntaneuvosto)
