En ole kirjoittamassa tähän omaa elämänkertaani, vaikka otsikkona onkin elämän historiaa. Mielessä on ajatus elämästä, jota eletään vain hetki kerrallaan. Tulevaisuuteen voi liittyi suunnitelmia ja unelmia ja toiveita - mutta niiden toteutuminen on aina arvoitus. Elämää eletään vain nyt. Tuleeko huominen on aina salaisuus, vaikka toki siihen itse kukin meistä on tottunut ja pitää sitä itsestään selvänä.
Mutta eilinen on jokaisella muuttunut historiaksi. Eilistä ei voi elää uudelleen, mutta sitä voi muistella. Ja usein onkin todella hyvä muistella sitä. Mutta syy miksi tälainen kirjoitus on siinä, että omassa elämässä niin moni asia on jäänyt historiaan, menneeseen eikä sieltä enää palaa.
Yllä oleva kuva on otettu muutama päivä sitten. Kävelimme hyvin lyhyen matkan nuotiopaikalle, jossa vaimoni ja tyttäreni grillasivat eväikseen makkaraa, minulla puolestaan se on jäänyt jo historiaan koska ainut ravinto menee vain letkun välityksellä suoraan vatsaan. Viimeisen grillatun makkaran söin viime joulun aikoihin - tosin senkin vain soseutettuna, mikä on ihan eri asia. Retkitunnelma on jäänyt historiaan.
Kavereiden kanssa jutteleminen on historiaa. Normaali puhe syntyy yhtä nopeasti kuin päässä ajatukset, mutta kommunikointiin, joka tapahtuu kirjoittamalla menee aina aikaa - ja kaverit ehtivät jutuissaan jo seuraavaan asiaan. No tietenkin joidenkin kanssa edelleen voin puhelinta apuvälineenä käyttäen kommunikoida.
Hiusten kampaaminen oikealla kädellä ei enää onnstu, koska kättä ei voi niin korkealle nostaa. Tällaista tämä on. Hyvin moni asia jää vain tekemättä kun voimia ei ole. Vasen käsi toki toimii paremmin, mutta senkin voimat vähenevät.
Musiikki on aina ollut minulle rakas asia. Mutta laulaminen on ohitse, eikä käsi tee edes kitaran soittoa mahdolliseksi. Piano onneksi yhä soi, ja sen äärellä voi istuskella pimputtelemassa.
Lapsuuteni ja nuoruuteni kesät vietin Näsijärven rannalla ja siellä tietenkin paljon veneiltiin. Sitten veneilyyn tuli tauko, mutta 20 vuotta sitten tuli hankittua ensimmäinen purjevene. Veneily on jatkunut viime kesään saakka, tosin viimeiset neljä kesää moottoriveneellä. Mutta nyt siitäkin on tullut historiaa. Muistella voi ja vaikka katsella vanhoja valokuvia, mutta vene on laitettu myyntiin koska sen huolenpidosta ei minusta enää ole.
Vuoden kuluttua tulisi viisikymmentä vuotta täyteen autoilua, mutta niin ei tapahdu. Vahva epäily on, että seuraavalla osastojaksolla kuun lopussa päätetään autoilun päättämisestä. Pää ei vain enää käänny niinkuin pitäisi ja vähän muitakin ongelmia on.
Elämää jää historiaan hetki hetkeltä. Moni asia jää menneeseen. Ei ole enää sen tekijäksi. Nykyään sitä tulee suurimman osan päivän istuttua nojatuolissa tabletti kädessä ja pelaten milloin mitäkin. Toki välillä käytän sitä lukemiseen ja juuri nyt kirjoitan tabletille tätä blogia. Saa nähdä kauanko tätä historiaa vielä muodostuu. Tällaista tämä ALS tauti on. Yhä enemmän asioita jää historiaan.
