Kuka minä olen?

Tänään päätin aloittaa kirjoittaa aiheesta ”kuka minä olen?” Ajatuksenani on julkaista tähän liittyvästä tajunnan virrasta pätkä noin kerran viikossa.

Ajankohtaan vaikuttaa selkeästi eräs asia. Olen viimeisen puolen vuoden ajan kärsinyt puheongelmista. Puhuminen on vaikeaa – ei ainoastaan epäselvää, vaan ylipäätään hankalaa. Se on selvästi vaikuttanut myös ajatteluuni ja kokemukseeni. Kuka minä olen? Kuka minä olen – jos puheeni lakkaa kokonaan? Kuka olen, jos en puhu – kun ammattini puolesta olen puhunut läpi elinvuosieni.

Toki vieläkin puhun ja saan asiani sanottua – mutta puhe on hitaampaa eikä ääni ole tunnistettavissa omaksi. On hyvin vaikea kuvitella itseään enää koskaan esimerkiksi saarnaamaan tai toimittamaan kirkollisia toimituksia. Jos siis tilanne jatkuu tällaisena kuin se nyt on. Kuka olen? Olenko edelleen sama ihminen kuin ennenkin?

Puhumisen eräs suuri merkitys on siinä, että puhumisella ja kuuntelemisella luodaan kontakti. Sanoilla myös ilmaiset kuulevasi mitä toisella ihmisellä on asiaa. Puhuminen ja kuuleminen luo yhteyden. Äänettömyys luo yksinäisyyttä.

Ajankohta siis aukeaa tästä ongelmastani käsin – ongelmasta, johon toivon lähiaikoina löytyvän vastauksia. Vastauksia siihen, mistä lopulta on kyse.

Mutta aihe – kuka minä olen? Tuo kysymys on elänyt mielessä pitkään. Olen jo vuosia ajatellut, että jos minun olisi sanottava, mikä mielestäni on elämän suuri peruskysymys niin se on juuri tämä: ”Kuka minä olen?” Kysymys on siis paljon enemmän kuin kysymys: ”Mikä on nimesi?” Minulle ei siis riitä vastaukseksi: ”Olen Seppo.”

En tiedä tuleeko tekstini kenenkään muun luettavaksi. Jos niin kuitenkin käy – älä pyri tutustumaan minuun vaan esitä itsellesi kysymys: ”Kuka minä olen?”

Jos kiinnostaa - seuraa blogiani. 

 

Lahdessa 3.7.2022