Toimin virassa ollessani lähes parikymmentä vuotta
perheneuvojana. Se merkitsi usein sellaisten parien tapaamista, joiden kesken
vallitsi jokin ongelma, johon toivottiin muutosta. Mikä tekee muuttumisen
mahdolliseksi?
Moni yrittää tehdä elämäänsä muutosta väkisin vaatimalla ja
pakottamalla, jopa uhkailemalla. Muutosta ei kuitenkaan tule – yksikään muutos
ei synny pakottamalla. Pakottaminen on verrattavissa tilanteen, jossa yrität
selvittää solmussa olevaa köyttä tai narua vain kiristämällä – kalaverkosta
puhumattakaan. Mitä enemmän kiristät – sitä tiukempi on solmu. Solmun ratkaisu
löytyy vain löysäämällä.
Tämän teorian soveltaminen perheneuvojana tarkoitti sitä,
että pyrin auttamaan asiakkaitani kuuntelemaan toisiaan ilman, että yritetään
tehdä jotain muutosta. Pysähdytään edes hetkeksi. Löysätään solmua edes hetken
– edes vähän. Pysähtyminen antaa tilan muutokselle – muutokselle, joka tapahtuu
itsestään. Oivallukset syntyvät vain silloin, kun väkisin ei yritetä edistää
mitään.
Muutokset ovat osa kasvua ihmisenä.
Kuka minä olen? Tunnistan, että en ole kivestä veistetty
patsas, joka pysyy muuttumattomana vuodesta toiseen. Muuttumattomuus ei kuulu
elämään – elämän edellytys on mahdollisuus kasvaa ja sitä myötä myös muuttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti