Viides evankeliumi

 

Kun musiikki alkaa soida – olin melkein missä vain – alkaa jalka liikkua rytmissä. Musiikilla on merkillinen vaikutus. Se hyvin usein koskettaa syvälle. Välillä jopa siten, että kyyneleet alkavat valua silmistä – tai niin kävisi, jollei tietoisesti yritä sitä välttää.

Musiikilla voi ilmaista monenlaisia asioita. Milloin se pukee muotoonsa ilon ja milloin surun. Musiikki herättää kaipauksen jostain hyvin syvältä.

Musiikki on kulkenut matkassani koko elämän ajan – ainakin niin pitkän ajan kuin muistan. Kun olin pieni lapsi kotona – erityisesti mökillä ja matkalla sinne – laulettiin. "Yli kasteisten vuorten me kuljemme..." Se kuului jotenkin yhdessäoloon. Laulua säestettiin haitarilla tai kitaralla – tai ei millään. Laulu vain kuului asiaan.

Aika oli toinen. Ei ollut tietoakaan kännyköistä eikä muistakaan elektronisista vempaimista. Musiikki oli elävää. Radio toki laitettiin auki, kun vuorossa oli viikon lista tai lauantain toivotut.

Musiikki on elänyt minussa läpi vuosien. Pianotunnit alkoivat ehkä kuusivuotiaana, kitara astui kuvaan rippikoulun jälkeen. Nuo soittimet ovat eläneet mukana laulun kanssa läpi vuosien. Ei niin, että koskaan olisin soittanut kovin korkealla tasolla – mutta kuitenkin niin, että se on tarkoittanut esiintymistä seurakuntien erilaisissa tilaisuuksissa.

Vuosien varrella olen kuulunut myös useampaan kuoroon. Nyt viimeisin kuoro on Lahden Gospelkuoro – ja kieltämättä se on jotain ihan muuta kuin kaikki aiemmat, johon olen kuulunut. Tämän hetken yksi suurimmista huolista on, että pystynkö jatkossa laulamaan. Ääni ongelma on suuri - vaikka puhe takkuaa pahasti, laulaminen on kuluneeseen kesään asti ollut mahdollista. Toivon, että tuo mahdollisuus jatkuu. Ei pelkästään laulamisen vuoksi – vaan se, että kuoro muodostaa yhteisön. Kirjaimellisesti tunnetasolla ”we are family”. Lisäksi kuoron ohjelmisto on suurelta osin hyvin koskettavaa – siksi kyyneleet ovat hyvin hyvin lähellä – tosin myös monenlaiset ilon ilmaukset.

Musiikkiin liittyy myös sellainen mielenkiintoinen piirre – musiikin äärellä voin kokea olevani minä. Siis minä siinä mielessä, ettei se liity ammattiini. Musiikissa on jotain, joka koskettaa syvälle ja siten paljastaa jotain, joka on minulle tärkeää. Musiikki on kuin tie sisäiseen maailmaan - ei mikään ihme, että musiikki on hyvin oleellinen osa myös hengellistä elämää. Ei yllätä,  että Martti Luther sanoi musiikin olevan viides evankeliumi, ilosanoma. 

Puhumattakaan myös siitä, että musiikki luo hyviä ystävyyssuhteita. Kuka minä siis olen?