Kamera esiin

Näetkö metsää puilta? Näinhän sitä joskus kysytään – taustalla sen pohdinta näenkö isompia kokonaisuuksia. Toki hyvin aiheellinen näkökulma. Kokonaisuus luo kontekstin, ympäristön, joka antaa yksityiskohdille merkityksen. Sama pätee usein myös sanoihin ja sanoituksiin.

Mutta näetkö puita metsältä? Näetkö yksityiskohtia? On upeaa, kuinka pienet yksityiskohdat ovat kuin pieniä aarteita. Puun lehti, sudenkorento, rantasipi, lokki, orava… niin ihan mikä vain osa luontoa. Luonto on niin monipuolinen. Se, että luonnon monimuotoisuudesta ollaan meidän aikanamme huolissaan – on todellinen huolen aihe.

Niin – miksi usein kaivan kameran esiin ja kuvaan. Enkä kuvaa vain maisemia (joissa usein näkyy veneen keula), vaan nimenomaan zoomaan ja kuvaan jonkin yksityiskohdan, johon huomioni on kohdistunut. Jostain syystä tuollaiset pienet yksityiskohdat – erityisesti kun on kyse jostain elävästä – herättävät minussa jotain myönteistä. Usein ne kätkevät sisälleen jotain rauhasta.

Meidän aikanamme puhutaan ilmaston lämpenemisestä ja sen mukanaan tuomasta muutoksesta planeettamme elämään. Jotain tapahtuu. Jokin muuttuu. Katoaako elämä?

Vuosia sitten muistan kuulleeni tai lukeneeni suuren uutisen. Tähtitieteilijät olivat tehneet havainnon planeetasta, jossa oli havaittavissa elämän edellytykset. Kyseinen planeetta sisälsi sellaisella etäisyydellä auringostaan, että oli olemassa edellytykset elämään. Tämä liittyi siihen, että kyseisellä planeetalla vesi saattoi esiintyä vastaavissa muodoissa kuin maapallolla. Mikä tässä uutisessa jäi puhuttelemaan? Yksinkertaisesti se, että kyseinen taivaankappale sijaitsi muutaman tuhannen valovuoden päässä maapallolta.

Oli sitten elämää muualla universumissamme tai ei – elämä on ihme. Se on hyvin harvinainen ihme – kun ymmärretään ja nähdään metsä puilta. Elämässä on jotain ainutlaatuista.

Ehkäpä siksi kaivan kamerani esiin lähes päivittäin ja pyrin kuvaamaan tuota ihmettä.